ETUSIVU » Blog » Laihduttamisen tuskaa: entisen läskin tapaus
  • Laihduttamisen tuskaa: entisen läskin tapaus

    No ei se tosiasiassa mitään tuskaa ole. Oikeita tuskia laihdutus tuottaa silloin, kun laihduttaja valitsee painonsa pienentämiseksi pelkän ruokavalion vaihdon kieltäytymällä lihasta, leivästä, rasvaisesta kalasta, suklaasta ja syö pääosin vihanneksia ja heinää. Silloin jää liikaa aikaa miettimään kaikenlaisia herkkuja ja unelmoimaan niiden ahmimisesta heti, kun hyväksyttävä laihdutuksen ilmestyy vaa’an näyttöön. Peilistä katsoo silloin laihempi ihminen, jonka iho kaipaa kiinteytystä, lihakset voimaa ja kasvot hymyä.

    Yksi Tyhmä Aloitus

    Muistan, kun halusin oikeasti laihduttaa – ensimmäistä kertaa elämässä. Siihen mennessä tiputin painoa merkittävästi vain yhden kerran ja yllätyksenä: muutin 17-vuotiaana kotoa, tein kovasti töitä ja yhden kesän aikana kehoni massa laski 20 kilolla. Se oli aikamoinen yllätys, sillä mitään ruoka- ja juomarajoituksia en itselleni asettanut ja kaikki tapahtui ihan sattumalta. Olin tyytyväinen ulkonäkööni, vaikka tänään jo ymmärränkin, että silloiset muotoni olivat enemmän laihan lehmän kuin gasellin kaltaisia. Kului viisi vuotta, kunnes unihäiriöt ja liiallinen työn määrä saivat minut kasvattamaan läskiä reisille ja vatsalle kokonaiset seitsemän kiloa, ja päätin laihduttaa. Painoin silloin kokonaiset 63 kiloa 178 senttimetrin pituudella ja vihasin peilikuvaani. Karsin ruokavaliostani kaiken, mistä tykkäsin, ja söin aamuisin kaurapuuroa jogurtin ja banaanin kanssa, päivällä jotain pientä ja illat yritin olla syömättä. Yleensä kestin pari tällaista nälkäpäivää hyvin, minkä jälkeen söin taas aikaisempaan tapaan mitä huvitti ja seuraavana päivänä vihasin itseäni entistä enemmän. Oli koko ajan nälkä enkä koskaan kieltäytynyt alkoholista.

     

    Luin satoja artikkeleita laihduttajan ruokavaliosta, mutten kestänyt yhtään niistä, kunnes päädyin karppaajien foorumille. Innostuin saamaan tietoa hiilarittomasta laihdutuskuurista ja päätin kokeilla. En ymmärtänyt ruoasta melkein mitään, joten seuraavan päivän kalorit ja niiden lähteiden suhde piti joka ilta laskea netistä löytyneen erinomaisen laskurin avulla ja sen jälkeen lähteä laittamaan ruokaa huomiselle. Ensimmäiset kolme kiloa lähtivät jo viikon päästä, olin täysin onnellinen ihminen (joka ei edes ymmärtänyt, että nämä kilot olivat pelkkää vettä) ja päätin lisätä elämääni kuntosalitreenit.

    Raskasta Työtä, Nopeita Tuloksia

    Siitä se oikea laihdutuksen prosessi lähti! Treenasin ainakin kuusi kertaa viikossa vaihdellen kardio- ja voimatreenejä. Hiilareita söin alle 10 grammaa päivässä ja vuorokauden kalorimäärä oli maksimissaan 1500. Kun ei ollut enää aikaa ajatella ruokaa, laihdutus muuttui kivaksi haasteeksi, jonka aikana pidin jopa excel-taulukkoa ja merkkasin siihen painoni kahden kuukauden aikana: aamu- ja iltatulokset. Aamuisin se oli tietysti pienimmillään ja eteneminen oli noin yksi kilo viikossa. Tykkäsin itsestäni ja olin tyytyväinen siihen, että osasin kestää tällaisia rasituksia, kunnes minulta mitattiin rasvaprosentti ja paperille ilmestyi luku 11. Itse asiassa olin tyytyväinen silloinkin, sillä kuvittelin kauneuteni johtuvan nimenomaan laihuudesta, ja vielä parin viikon kuluttua söin jo suklaata, join alkoholia ja ajattelin, että viikonlopun jälkeen aloitan taas karppauksen. Silloin alkoi se oikea unettomuus.

    Raskasta Työtä, Nopeita Tuloksia

    Kivaa Urheilua, Hyvä Kunto

    Ei tarvittu kuin kaksi vuotta ja maasta muutto, jotta sain uni- ja ruokarytmini kuntoon. Työn lisäksi päätin aloittaa MMA-treeneissä, joiden kautta tajusin, että pitää treenata lihaksia myös erikseen ja aloitin salillakin. MMA oli kolme kertaa viikossa ja salitreenit yhtä usein, ja ainoana viikon vapaapäivänä pidin hauskaa kavereiden kanssa ja saatoin välillä laittaa jotain erikoisempaa ruokaakin. Alkoholia käytin silloin tällöin ja elin vihdoin viimein normaalia elämää, jota elän nytkin ja joka saa minut onnelliseksi. Laihdutus? Painan 70 kiloa, minulla on voimia ja energiaa harrastaa kaikennäköistä lumilautailusta moottoripyöräilyyn ja ihoni kiinteys on mielestäni OK. Kun jossain vaiheessa saan päähäni ajatuksen taas laihduttaa, tulen urheilemaan vielä enemmän, mutta en enää edes yritä laihduttaa vain ruokavaliomuutoksen avulla. Urheilu on hyödyllisimmillään silloin, kun se on hauskaa, ja mistä laihdutuksen tuskasta voi silloin puhua?